On ihan käsittämätöntä, kuinka paljon ruokaa menee maailmassa hukkaan. Peräti kolmasosa syötäväksi valmistetusta ruoasta menee maailmassa jätteisiin.
Maailmanlaajuisesti hukkaan menee 4 miljardia tonnia ruokaa joka vuosi. Neljä miljardia tonnia!! Ruokahävikki on valtava moraalinen, eettinen, taloudellinen ja ympäristöllinen ongelma. Ja hirvittävä häpeä!
No, miten se liittyy tähän reseptiini – ehkä kysyt. Siten, että kun tarkastelin pakastimeni sisältöä huomasin, että jos en nyt heti paikalla ryhdy sitä hyödyntämään saattaa olla, että osa pakasteista jää sinne kesän yli, kun olen itse Muhussa valmistamassa ruokaa tuoreista raaka-aineista ja sitten kun kaikki on TODELLA yliaikaista joutuu roskikseen jotain sellaista, joka just nyt on täysin hyvää. Tunnustan nimittäin, että aika huolettomasti olen joskus pois heitellyt sellaista, joka olisi hyvinkin vielä ollut käytettävissä. Mutta nyt kun nämä hukkaruoan numerot sain tajuntaani, loppuu se turha hukkaan heittäminen just nyt!
Ensimmäiseksi osui pakastimesta käteeni ihana luomulaatuinen ankan rintafilee, jonka olen pakastanut, kun käyttöpäiväys on lähestynyt. Otin sen heti sulamaan ja ryhdyin siitä herkkua valmistamaan. Ihan ajatuskin hirvittää, ettei se olisi koskaan päätynyt syötäväksi!
Onneksi hunaja ei hevillä pilaannu ja sillä on helppo taikoa sekä makeat että suolaiset ruoat maukkaiksi. Pieni lusikallinen usein riittää antamaan annokselle juuri sen kaipaaman makeuden. Juuri sen, josta kysytään, että mitä tässä oikein on, kun on niiiiiin hyvää.
Ankanrintaan hunaja sopii aivan täydellisesti. Sitä sopii laittaa sekä marinadiin että lorauttaa vielä pannulla kypsyvän ankanrinnan pintaan.
Ensin siis tehdään marinadi, josta liha saa sekä hunajan makeutta että omenan happamuutta
1 dl omenamehua (esim. Siepparia. Tämä omenamehu valmistetaan maahan pudonneista omenista – hienoa hukkaanheiton estoa sekin)
1 tl SAM kesäkukka hunajaa
1 valkosipulinkynsi viipaleina
1 oksa persiljaa silputtuna
Marinadia ei tarvitse tehdä litrakaupalla. Pieni määrä riittää, sillä liha kyllä imee sen itseensä vähemmästäkin määrästä.
Ankanrinta saa liota marinadissa lihapuoli alaspäin yhden tunnin. Jos kiirettä ei ole, voi marinointiaikaa pidentää pariinkiin tuntiin. Mutta kyllä tuntikin näytti riittävän.
- Sitten kuumennetaan pannu todella kuumaksi ja lorautetaan aivan hiukan öljyä pannun pintaan – rasvaa nimittäin sulaa kohta ankanrinnasta ihan riittävästi.
- Kuumalla pannulla rintaa paistetaan rasvapuoli pannulla pari minuuttia, sitten säädetään lämpö vähän keskilämpöä alemmaksi ja jatketaan kypsennystä 3-4 minuuttia, jonka jälkeen pannulle lisätään marinadi ja säädetään lämpö taas hetkeksi kovemmalle, että marinadi kiehuu hiukan kokoon.
- Lopuksi jälleen muutama minuutti matalassa lämpötilassa, ripautetaan pintaan hiukan sormisuolaa ja puristetaan lisäksi kiva loraus, n. 1 rkl SAM kesäkukkahunajaa.
- Paistoaikaa meni kaikenkaikkiaan n. 20 minuuttia.
- Nyt liha pois pannulta leikkuulaudalle tekeytymään ja rauhoittumaan. Tämä on tärkeää!! Sillä aikaa tehdään marinadista kastike.
- Siilataan marinadi, annetaan sen jäähtyä ja kuoritaan pinnalta liika rasva pois. Lisätään pieni loraus kermaa ja kiehautetaan. Lisätään suolaa ja pippuria maun mukaan. Kastike ei saa olla paksua, vaan ohutta ja juoksevaa.
Ankanrinta aluksi kuumalle pannulle rasvapuoli alaspäin. Rasva sulaa pikkuhiljaa ja lopuksi karamellisoituu.
Lihaa ei pidä pannulla siirrellä. Kun se on melkein kypsä se maustetaan ripauksella sormisuolaa ja lorauksella SAM kesäkukkahunajaa, joka antaa ankalle sen kaipaaman hienostuneen makeuden.
Liha pitää jättää roseeksi ja kun se on ensin saanut levätä se leikataan ohuiksi siivuiksi. Niin se maistuu parhaimmalta.
Tarjoa ankanrinta vihreän salaatin kera. Tee vinaigrette sekoittamalla keskenään 1 rkl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua, 1 tl SAM kesäkukkahunajaa, ripaus suolaa ja mustaa pippuria ja 3 rkl neitseellistä oliiviöljyä.
Lisäksi lautaselle sopii paahdettu leipäviipale tai pari, joilla saa kaavittua ihanan kastikkeen viimeisenkin pisaran lautaselta suuhunsa. Juomaksi sopii kepeä roséviini.
Eihän sitä aina ehdi silittämään, eihän…?
Hyvää ruokahalua! Käythän läpi sen pakastimen ja muutkin kätköt, joihin ruokaa voi unohtua, ettei lisätä sitä hirvittävää hukkaruoan määrää yhtään enempää!
Rakkaudella – Sikke <3
